Kaulushaikara
Jo vuosien ajan Kuopiossa Äkänpykälänlahdessa on kaulushaikara ilahduttanut ohikulkijoita bassollaan läpitunkemattomassa ruovikossa. Mutta nyt keväällä 2026 ei tuota bassoa enää kuulunut. Onneksi sain äänitettyä linnun kumeat tööttäykset keväällä 2025.
Kaulushaikarakoiraat ovat paikkauskollisia ja he palaavat aina samoille pesimäpaikoille. Haikeana voin vain arvailla, mitä tälle Äkänpykälän koiraslinnulle on tapahtunut – ikä, onnettomuus vai onko hänet peräti ammuttu.
Tämä seuraava biisi on omistettu juuri tuolle Äkänpykälän kaulushaikaralle.
Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on harvoja lintumaailman basisteja. Niin lintumaailman kuin ihmisten parissa basistit ovat yhteydenluojia. Musiikkikappaleissa bassosoolo on ikään kuin kutsu puhumaan kanssakulkijan kanssa. Vaikka monet säveltäjät eivät juurikaan pidä bassosooloista, niin olosuhteiden pakosta bassosoolot merkitään kumminkin partituuriin; onhan ihmisten saatava kommunikoida keskenään. Bassosoolo on luonteva paikka vaihtaa sana tai pari jopa tuntemattoman kanssa. Soittimen ääniala on sellainen, ettei se juurikaan häiritse puhetta saatikka puheen ymmärtämistä.
”Alakulo – poltetta nivusissa” – mielikuvitusjazzorkesteri on tällä kertaa yli kymmenhenkinen. Soittajien tarkkaa lukumäärää en tiedä, sillä torvet (trumpetit, veto- ja työntöpasuunat yms. tuubat ja muut pillit) kulkevat aina omia teitään, tulevat ja menevät muille siitä juurikaan ilmoittelematta. Mutta basisti on koko ajan mukana. Koska yhtyeeni on mielikuvitusjazzorkesteri, niin muiden soittajien ohella basisti on hänkin mielikuvituksen tuotetta.
Jutelkaa toisillenne. Kappaleessa on jopa kaksi lyhyttä bassosooloa.
Tätäkään kappaletta tehdessä en ole käyttänyt teko- tai mukaälyä.
Kommentit
Lähetä kommentti