Kolme totuutta
Tässä ensimmäisessä soittimina on vain siniaallot. Säädän vielä balanssia jahka kerkiän. Siniaalloista on sanottu, että ne ovat rumia, soinnittomia. Itse pitkään melubisneksessä ja meluntorjunnan eri osa-alueilla toimineena ja kalibrointiääntä paljon kuunnelleena olen jotenkin tykästynyt tuohon puhtaaseen ääneen. Siniaalto on kaiken äänen perusta.
Tähän kokosin koko orkesterin. Tämä on lohkaisu vielä tekemistä vaille olevasta omaelämänkertaelokuvasta "Syntynyt miedoksi". Oletettavastikin elokuva kertoo elämästäni ja valinnoinsta, miksi synnyin vailla ristiriitoja ja muutenkin miedoksi.
Esittäjä on vanha tuttumme mielikuvitusjazzorkesteri "Alakulo - poltetta nivusissa". Tällä kertaa mahtipontisesti mukana on myös sinfoniaorkestertin jouset. Muutoinkin orkesteri on normaalissa kokoonpanossaan. Pianistin ja basistin lisäksi mm. klarineteissa Lissut.
Orkesterista kerron myöhemmin lisää.
Ja tässä viimeisessä, aikajärjestyksessä tosin ensimmäisenä tehdyssä on runo. Ja sovitus on muutenkin elektroninen. Ja melodia on ankea, kuten sopiikin tähän teemaan.
Ensin tästä piti tulla pianokappale. Ei toiminut. Otin haasteeksi tehdä siitä kokonaan General MIDI:n saundeilla elektropoppia.
Alkuperäisenä ajatuksena oli sanoittaa tämä biisi kertomaan kulkurin kilometrejä nielevästä elämästä. Kappaleen työstön edetessä alkoi sanat tuntua jotenkin turhilta ja mielikuvissa oli vanha asfalttitie ruoppuineen ja päällysteen katkoksineen. Ja aivan kuten faksi eräälle pääministerille, aivan puun takaa ja pyytämättä tähänkin tuli loppupuolelle Kraftwerkin Autobahn-saundeja - no, ainakin vähän. Ja sanatkin palasivat.
Kommentit
Lähetä kommentti