Tekstit

Matilaisen parempi ITE-valssi

Kuva
  Voiko ITE-taiteessa käyttää tekoälyä? Ei voi! ITE tulee sanoista: ”Itse Tehty Elämä.” Tämä asettaa lähtökohdan taiteilijan omakohtaiseen työskentelyyn. ITE-taiteen tulee perustua juuri ITE-taiteilijan omaan elämään, kokemuksiin ja näkemyksiin. Vähän pidempi selitys: ITE-taiteilijoilla taiteen teon lähtökohta on erilainen, kuin ”oikeilla” taiteilijoilla. ITE-taitelijat ovat usein jonkun muu alan asiantuntijoita tai ammattilaisia. Heillä ei ole taiteellista institutionaalista koulutusta. ITE-taiteessa ei välitetä kulttuurista traditiota tai perimää jälkipolville. Taiteen teon motivaatio ja vimma on luomisessa omista lähtökohdista. Sen sijaan ”oikeilla” taiteilijoilla on taidekoulutuksen mukanaan tuoma tieto ja taito taiteen eri aloilta siitä, mikä on hyvää, kaunista, luovaa tai omaperäistä. Tässä tullaankin tuohon tekoälyyn. ”Oikeaa” taidetta varten voi käyttää tekoälyä taiteellisen perinteen etsimiseen ja jatkamiseen. Ideoinnissa ja tiedonhaussa tekoäly voi olla hyö...

Sirkus

Kuva
Voiko musiikki olla vegaanista? Ensimmäinen ajatukseni oli, että kun teen musiikkia tietokoneella, niin en hyödynnä eläimiä millään tavalla - oma ravintoni tässä yhteydessä sivuseikka. Mutta onko musiikkini vegaanista? MIDI:llä soundfontteja soittaessani saattaakin jossain taustalla olla eläimiä. Klassisen musiikin soittimet pohjaavat osittain ja yllättäen eläimiin. Niin vaskissa, jousisoittimissa, patarummuissa ja jopa flyygeleissä on eläinperäisiä aineksi. Nyt tarkoitan periteisiä soittimia, en koulujen muovisia pillejä ja kolistimia.  Patarumpujen kalvot on perinteisesti tehty naudannahasta. Vanhoissa flyygeleissä on norsunluuta. Vaskisoittimien venttiileissä käytetään tiivisteenä nahkaa ja puupuhaltimissa, mm. klarineteissa on tiivisteenä jopa kalannahkaa. Jousisoittimien jouset ovat hevosen häntäjouhia ja kielet, ainakin ne perinteiset, ovat lampaansuolta. Ja onhan kirvakin eläin. Puusoittimien lakka, sellakka, on kirvojen puun solunesteistä erittämää ainetta, vähän kuin mehil...

Kalmankartanon Kaamean Kummituksen Tuutulaulu

Kuva
Kuten tavallista, tälläkin kertaa epäonni oli myötä. Yritin tehdä nopeaa diskoa, mutta tulikin tällaista. Kaamea tuutulaulu.    Ehkä joskus onnistun.  Humisevat Kunnaat · Spooky Lullaby © 2026 Pekka Matilainen

Poltetta nivusissa

Kuva
  Niin siinä sitten kävi, että oli eläintä suojellakseni tehtävä myös tämä versio kappaleesta. Koirani Myrsky ei voinut sietää kalushaikaran ääntä ja alkoi haukkumaan vimmatusti aina tuon lintumaailman basistin töräytellessä säveliään. Niinpä ilman lintua sitten. Sattumoisin huomasin, että mielikuvitusjazzorkesterini nimi oli osin saman kuin toisenkin jazzorkesterin. Puhun tässä Alakulo Ensamblesta. Ehkä sekaannuksen vaara on kumminkin mitätön - etenkin, jos tuotantoani erehtyy kuuntelemaan. Jotta tämäkään versio kappaleesta ei jäisi ilman tarinaa, niin voimme kuvitella kappaleen saaneen ispiraationsa helteisen päivän uimareissulla spiidoihin jääneestä sinilevästä. Aikansa muhittuaan voi nivusissa tuntua pienoista lämmintä kihelmöintiä. Kuvassa sinulevää mikroskoopilla tarkasteltuna.  Tässä samainen kaulushaikara eli Poltetta nivusissa ja esittäjä Alakulo - Poltetta Nivusissa. Ilman lintua tällä kertaa. On se vaan komea lintu tuo kaulushaikara.    Humisevat Kunnaa...

Kivun jälkeen

Kuva
  Kuin herääminen Tuskaisa harso hälvenee Maailma avautuu Näen Maistan Haistan Kuulen Tunnen Elämä tuntuu taas elämältä Kivun jälkeen taas olen Minulta lässähti välilevy selästä. Tuskanhiki tuli tutuksi. Onneksi vaiva paranee itsekseen ja lääkkeetkin on keksitty. Nyt taas, vaikkakin vähän haparoiden, kävelen ja pääsen liikkeelle. Tästä taas eteenpäin. Alussa ainut asento, mikä antoi edes jossain määrin kivuttoman olon, oli istuminen nojatuolissa. Hyväksi onneksi työhuoneen työtuolin sai säädettyä samaan asentoon. Niinpä istuin ja sävelsin. Tuloksena syntyi tällainen elektroninen sointurykäelmä. Tämä on ITE-musiikkia, joten outous on oletusarvoista. Tekoälyä en ole käyttänyt. Humisevat Kunnaat · After The Pain © 2026 Pekka Matilainen

Kaulushaikara

Kuva
Jo vuosien ajan Kuopiossa Äkänpykälänlahdessa on kaulushaikara ilahduttanut ohikulkijoita bassollaan läpitunkemattomassa ruovikossa. Mutta nyt keväällä 2026 ei tuota bassoa enää kuulunut. Onneksi sain äänitettyä linnun kumeat tööttäykset keväällä 2025.  Kaulushaikarakoiraat ovat paikkauskollisia ja he palaavat aina samoille pesimäpaikoille. Haikeana voin vain arvailla, mitä tälle Äkänpykälän koiraslinnulle on tapahtunut – ikä, onnettomuus vai onko hänet peräti ammuttu. Tämä seuraava biisi on omistettu juuri tuolle Äkänpykälän kaulushaikaralle. Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on harvoja lintumaailman basisteja. Niin lintumaailman kuin ihmisten parissa basistit ovat yhteydenluojia. Musiikkikappaleissa bassosoolo on ikään kuin kutsu puhumaan kanssakulkijan kanssa. Vaikka monet säveltäjät eivät juurikaan pidä bassosooloista, niin olosuhteiden pakosta bassosoolot merkitään kumminkin partituuriin; onhan ihmisten saatava kommunikoida keskenään. Bassosoolo on luonteva paikka vai...

Oliko ihan pakko?

Kuva
  Sataa vettä Tikku-ukkopoika tuijottaa ulos Kyynärpäät ikkunalaudalla Ukkonen pauhaa Vituttaa Paljas korkea mäki houkuttaa Vaaralla vaara on Salama Tikku-ukkopoika tanssii teknoa Kolme tikkuakkaneitsyttä seuranaan Vettä sataa Ei enää vituta Mutta Oliko ihan pakko? Mennä avoimelle mäelle ukkosella?     Humisevat Kunnaat · Oliko ihan pakko © 2026 Pekka Matilainen