Humisevat Kunnaat

  Yön tullen minä seison portailla kuuntelemassa, tähdet parveilevat puutarhassa ja minä seison pimeässä. Kuule, tähti putosi helähtäen! Älä astu ruohikolle paljain jaloin: puutarhani on sirpaleita täynnä.   Humisevat Kunnaat · Tähdet Tämä runo on Edith Södergranin (1892 - 1923) kokoelmasta: Runoja (1916). Käännös on Uuno Kailaan (1901 - 1933). Koetin hakea unenomaista yöllistä tunnelmaa tummilla sävyillä. Kaikki äänet olen tehnyt vain suutani ja omaa kehoani käyttäen ja tietokoneella muokaten.   © 2025 Pekka Matilainen

   Perseelleen menee – minkä sille mahtaa Ei sitä voi - enää estää Kynnys on ylitetty – kohta romahtaa Vituttaa - koettakaa kestää Ihminen on parhaimmillaan - pettäessään itseään. Hyvettä viestien - tekopyhää kerskailua Mielihyvää etsien – kusee omaan pesään Itsekkäästi omaa - napaa tuijottaa Ei luovu tavoistaan - ei luovu mistään Maailma on menossa - päin helvettiä Vaan eihän se mitään tai ketään haittaa Lisää kulutusta - usvaa putkeen vaan Harva meistä tajuaa – näin ei voi jatkua. Maapallo tuntuu isolta – mutta elämä on vain pientä pintakuhinaa – märän kivisen planeetan Tasapainossa elettiin – vuosimiljoonia Nyt parissa - sadassa vuodessa Sysättiin tuho alkuun - ja varmaan loppuun asti menee Mistäs sitten talouskasvua ja innovaatiot revitään kun ei ole ketään tekemässä - ei ketään elossa. Ei tämä korjaannu - ruokavaliolla Ei ole apua uskonnoista – ei joogamatoista Filosofit, gurut, talousviisaat, insinöörit - ratkaisua etsii Kaikki yhtä pihalla kuin lintulauta - ilman lintuj...