Levottomia unia
Olen kaukana onnesta, nukkuen meren saarella.
Sumut nousevat ja pakenevat, tuulet vaihtuvat,
näen levottomia unia sodasta ja suurista juhlista,
ja että rakastettuni seisoo laivassa
ja näkee pääskyjen lennon, kaipaamatta lainkaan!
Hänen sisimmässään on jotakin raskasta, mikä ei voi liikkua,
hän näkee laivan liukuvan tylyyn tulevaisuuteen,
terävän keulan syöpyvän heltymättömään kohtaloon,
siivet kantavat hänet maahan, jossa on turhaa kaikki mitä hän tekee
tyhjien ja turhien päivien maahan, etäälle kohtalosta.
Edith Södergran, kokoelmasta Runoja 1916. Käännös Uuno Kailas.
Äänitin eli laitoin ääniä Edith Södergranin runoon ”Levottomia unia” poskisolistina. Kaikki äänet ovat tehty suulla ja näitä "herätteitä" on muokattu runoon sopivaksi digitaalisesti. Yhtäkään varsinaista soitinta en ole käyttänyt.
Runon äänimaisemassa en tavoitellut 1910-luvun ääniä, vaan rakensin ne mukaillen nykymaailmaa tapoineen sotia ja elää.
Runon valitsin sen ajankohtaisuuden vuoksi. Itse runo on yli 100 vuotta vanha; julkaistu 1916. Jotenkin 1910-luvulla meno ja meininki oli samanlaista kuin nykyään. Ensimmäinen maailmansota oli parasta aikaa menneillään ja muutoinkin Eurooppaa laitettiin uuteen uskoon. Runoja -kokoelman julkaisun aikaan Edith oli jo sairastunut tuberkuloosiin. Ehkä sairaus antoi kyvyn nähdä elämässä olennaisimman sisällön turhuuden sijaan.
© 2025 Pekka Matilainen
Kommentit
Lähetä kommentti