Kaukorakkautta


Pulssi taivaalta antenniin.

Viesti saapui kaukaa, kaukaa niin.

Se oli viesti ajasta toisesta,

maailmasta vieraasta ja tuntemattomasta.


Kosmisen yhteyden koin

ja iloon suunnattomaan pakahduin.

Vihdoin kanssas olla saan

vaikka pienen, pienen hetken vaan.


Kuu, tähdet, galaksit

meidät eroon pakottaa.

Välillämme tuhansia, satoja,

valovuosia, sumuja.


Maassa koskaan kahdestaan

yhteen pääse ollenkaan.

Nyt tulet luoksein hahmona.

Täynnä iloa, rakkautta.


Andromedan galaksin,

takaa tähtisumujen.

Avatar aavojen avaruuksien,

kvasaarien ja komeettojen.


Sinut tunnen, hahmosi.

Aina yhteen, yhteen kuulumme.

Ääriin valon ja pimeyden.

Ajan taakse ja eteenkin.


Olen sielu maiden, vesien.

Irti maasta jos vain pääsisin.

Mieli, ajatus, tavuin,

muistot lukuarvoina.

Haaveet, toiveet bitteinä,

aivot algoritmeina.

Sykkeet, pulssit, käyrätkin,

siemenenä teleskoopin antenniin.


Sieluni sulle koodasin.

Loin elon virtuaalisen.

Mukaan liitin sydämen,

emojin ja hymiön.

Laitan sulle DNA:n

tähän pieneen, pieneen melodiaan.

Kasvamaan pääsen vain bitteinä.

Luokses tulen eetteriin, yhteyteen.


Andromedan galaksin,

takaa tähtisumujen.

Avatar aavojen avaruuksien,

kvasaarien ja komeettojen.

 

 

© 2025 Pekka Matilainen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oliko ihan pakko?

Kolme totuutta

Märkä Mirri